Rakas karvainen perheenjäsenemme oli pari viikkoa sitten todella huonossa voinnissa. Oli voimaton eikä reppana pystynyt pidättelemään ripulia eikä pisuja. Luulimme ja pelkäsimme jo pahinta, onhan kultaakin arvokkaammalla perheenjäsenellämme ikää jo tänä vuonna 10 vuotta. Perheemme isovanhempia myöten oli todella huolissaan ja pelkäsimme ettei Kerttu parane. Tytär oli varsinkin suuresti murheissaan. Oli todella surullista tulla kotiin kun Kerttu ei juossut onnesta soikeana ilo-vinkunaa ulvoten vastaan häntää heiluttaen. Ei, nukkui sängysään ja vilkaisi vain että jahas, kotijoukko on palannut kotiin. Kiidätin Kertun pikaisesti lääkärille pissa- ja veritesteihin. Lopulta selvisi että suolistossa oli ilmeisesti jokin tulehdus joka oli ärsyttänyt vatsaa. Lääkekuurilla koira kummasti ja pikaisesti parani suorastaan silmissä! Parin päivän jälkeen kun lääkekuuria oli syötynä, rakkaamme oli oma ihana entinen itsensä. Lääkkeiden ottaminen onkin aivan oma juttunsa, siitä onkin saatu monen moiset naurut. :D

Nyt neiti on täysin parantunut ja lääkekuurikin syöty loppuun. Eikä kukaan uskoisi tämän päivän reippaista hepuleista päätellen kuinka heikkona sitä oltiin vielä vähän aika sitten.

Kiitos että saimme vielä pitää sinut luonamme. Lupaathan olla arjessamme vielä usean vuoden ajan. Ethän jätä meitä vielä pitkään aikaan?