Aaton aattona kannoimme kuusen sisälle ja lasten kanssa koristelimme sen. Tänä(kin) vuonna kuusemme on minimalistinen ja yksinkertainen.

Lapset ripustivat kuusen oksille valkoisia käpyjä. Aaton odotus oli ylimmillään!

Aattoaamu valkeni. Olin laittanut kellon itselleni soimaan jo hyvin varhain. Kinkku paistui uunissa yön yli jota koiramme vartioikin hyvin tarkasti. Oli riisipuuron keittämisen aika. Nautin aaton hiljaisuudesta muiden vielä nukkuessa.

Aamun pimeys loihti ihanaa tunnelmaa Jouluiseen kotiin. Koti oli täynnä Joulun tuoksuja!

Päätin riisipuuron keiton ohella hörppästä aamuiset vaniljakahvit ja nauttia hiljaisuudesta...

Ssshhhhh!!! Tästä ei kyllä hiiskuta lasten kuullen.. Kyllä, äiti nautti kaikessa hiljaisuudessaan ennen aamupalaa tyhjään vatsaan kahvin kaverina piparkakkusuklaata.. hups.. ;)

Samalla mietin kuinka ihanaa tämä Joulun järjestäminen lapsille onkaan. Voi kumpa he pysyisivät ikuisesti siinä uskossa mitä Jouluntaika on! Samalla ehdin ajatella tulevaisuutta jo hyvinkin pitkälle. Nimittäin kunpa saisin joskus edes mahdollisille tuleville lastenlapsilleni jatkaa näitä perinteitä. <3 ..tosin ennen lastenlapsia, laitetaan esikoinen ensin syksyllä koulutielle ja minä voisin täyttää vielä tuon seuraavan lukeman: 26 vuotta.. :D

Lapseni ja mieheni heräsivät! Joulu oli alkanut ja luulen että aaton odotus ja sen jännittäminen oli enemmänkin tämän perheen äidin hommaa! ;) Kuusen alle oli yöllä tonttu käynyt tuomassa lapsille pienoiset paketit. Pakettien viereltä löytyi vielä ruttuiset paperikääreet...

...jotka avautuivatkin jo perinteisikisi Taneli-tontun karkkikartoiksi! Nämä kartat ovat ne, joita lapselle aatolta odottavat toiseksi eniten (Joulupukki vie toki odotuksista voiton..!) Tänä vuonna pojallemme tonttu paljasti karkkikätkösensä kuvien kautta ja tyttärellämme vinkit olivat lorujen muodossa! Namut löytyivät ja ne jätettiin odottelemaan ensin riisipuuron syömistä.

Syödessämme aamupuuroamme lapset ihmettelivät silmät suurina miten ihmeessä voi olla niin hyvää tuuria että äidin laittaessa puurot lautaselle, lasten lautasille sattuu osumaan ne piilotetut 2 mantelia! ;) Niimpä.. Jouluhan on täynnä taikaa! ;)

Puhelin soi. Joulupukki! Sieltä soitti todentotta Joulupukki! Tytär varmisti pukilta että pukki tiesi tulla vielä nykyiseen kotiimme ja tulisi uuteen kotiimme vasta ensi jouluksi. Kysyi vielä olisiko tontut käyneet kurkkimassa hänen uuden tulevan huoneensa tapetteja! :D Ja olihan ne tontut kuulemma nähneen! :)

Poikamme varmisti pukilta voisiko hän mahdollisesti illalla tulla syöttämään pukin poroille porkkanoita! :)

Hetken katselimme yhdessä vielä ihania jouluisia tv-ohjelmia jonka jälkeen puimme päällemme lämpimästi ja lähdimme kohti kirkkoa ulos paukkupakkaseen.

Hiljennyimme tänäkin vuonna kuulemaan Joulun oikeaa ja tärkeintä tarkoitusta. <3

Kotiin palatessamme lämmitimme saunan jonka aikana lämpesivät laatikot uunissa. Oli odotetun Jouluruokailun aika! Lapsetkin söivät todella reippaasti vaikka Joulupukin tulon jännitys pystyi aistimaan. :)

Katoin ruokapöytämme Jouluiseksi. <3

Jouluinen ruokapöytämme oli suppea mutta riittävä!

Vatsat täynnä menimme päiväunille pariksi tunniksi jonka jälkeen otimme Joulupukin lahjoineen vastaan! Lasten riemu oli ylimmillään ja itselläni onnellinen ilme kasvoilla tämänkin vuoden onnistuneesta ja onnellisesta aatosta. Kova flunssani ja sen tuoma vetämättömyys ei haitannut aattoani.

Lapset olivat kiitollisia lahjoistaan joita olivat toivoneet. Tytär oli ehdottoman onnellinen uudesta nukestaan.

Illan myötä flunssani paheni ja menimmekin ajoissa aattona nukkumaan. Joulupäivän flunssa kaatoi minut sohvan pohjalle peittojen alle tutisemaan kylmyyttä. Tänään olo hitusen parempi. Kunpa muu perhe pysyisi terveinä.

Suurin kiitos jälleen kuuluu perheelleni joille sain tehdä tämän Joulun. Ilman heitä ei oma Joulu-mieleni voisi olla näin onnellinen! <3

Rakastan teitä.