Viime päivityksestä onkin taas vierähtänyt aikaa mutta meille siis kuuluu jokatapauksessa erinomaisen hyvää. :) Tänään koin elämäni herkimmistä hetkistä ja joka piti sisällään niin paljon tunteita: tänä iltana oli tyttäreni kouluunsiunaamistilaisuus päiväkerhon kevätjuhlien yhteydessä. Tytär asteli siunattavaksi eskaritoverinsa kanssa kauniin pianon sävellysten soidessa. Voi jestas, kyllä oli äidin kyynelkanavat auki! Muistoksi tytär sai Lapsen ensimmäisen Raamatun.

Ja jotta kyynelvirtaus ei aivan heti olisi saanut loppua, eskarilaisille kerho-ohjaaja soitti huilulla laulun "Lintu". Tässä vaiheessa jo ajattelin ettei pelkät nessut riitä. Kaunis, ihana, rakas tyttäremme edessämme joka vasta juuri syntyi ja oli niin pieni ja jota kaikki ihastelivat ja ihmettelivät. Nyt meidän on päästettävä hänet koulutielle. Lapsemme joka on odotusta ja uteliaisuutta täynnä kouluun ja tulevaisuuteen. MIKSI tämä lapsuus aika pitää kulua ohitse niin nopeasti? Niin haikeaa mutta samalla ihanaa, ymmärrättehän mitä tarkoitan? :)

Juhla oli todella kaunis. Iso ja suuri kiitos kerho-ohjaajille jotka todenteolla olivat panostaneet juhlaan suuresti ja se näkyi! Oltiin nähty vaivaa ja suunniteltu todella kaunis kokonaisuus. Tunnelma oli todella lämmin. Kiitos ja iso arvostus siitä! <3

Kirkosta lähdettäessä (äidin silmät itkusta punaisina) oli lapset ehdottomasti ansainneet jäätelöt. Niinpä käväsimme hakemassa vielä jäätelöt herkkuhetkeemme ja tyttärelle ostin ruusuja jotka hän halusi itse asetella kannuun huoneeseensa. <3

Huh huh.. jopas tuli vuodattelua. Tosin onnellista sellaista kylläkin <3

<3 Oma pieni rakkauspakkauksemme <3

Loppuun vielä Lintu-laulun sanat jotka suosittelen lukemaan, ovat elämään niin osuvat ja kauniit.

"Maailmaan, mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan

ja voisin nähdä kaiken sen, myös paikankin niin lämpöisen.

Mikä ohjaa kohtaloa? Mikä on ollut ainiaan?

Maailmaan, niin avaraan jos mennä voisin vaeltamaan

ja voisin nähdä kaiken sen, mi viepi ihmisen onnehen.

Kaihoten nyt katselen , kun lentää tuolla lintu pienoinen,

se nousta korkealle saa ja näkee kauniin, kauniin maan.

Täällä nurmet, metsät vihannoi, puut vetten pintaa heijastua voi.

Miksi jäisin ikävään, kun lintu siivin lähtee lentämään?

Mä lapsi maahan olen vain ja täällä tehtäväni sain.

Vaikka joskus vaeltaa mä voisin kauas merienkin taa.

En omaa maata unohtaa mä silti tahdo milloinkaan.

Minne vaiheissani joudunkin, taas mieli palaa tänne takaisin.

Niinkuin muuttolinnun tie, ain elon polku varmaan kotiin vie,

ja mielen lämmön suuren saa tää kaunis armas synnyinmaa."